Voi, mitä haperoa. Vehka parka!

Luvassa siis hieman kurkistusta kodissani elelevien kukkasten maailmaan. Niistä ei tosin voi aivan käyttää tuota otsikon tuttua lausahdusta, paitsi ehkä parista yksilöstä, joilla jostain syystä tuntuu olevan pienoinen kevätstressi päällänsä. Ei varmastikaan johdu kyllä minusta, olenhan viherpeukalo ;)

Muutoin on ollut vähän hiljaista kirjoitteluiden kanssa viime päivinä, kun en ole paljoa kotona ehtinyt oleilla. Viikonloppu sujui oikein mukavasti Mamin, äidin ja siskon seurassa täällä koti-Kotkassa, siitä laitan varmaankin myöhemmin vielä kuvailuja tänne. Sunnuntai ja maanantai sujahtivat Tallinnassa risteillen ja maanantaiaamuna maissa kaupoissa sompaillen ja aurinkoista ihanaa ilmaa ihmetellen hodarien kera. Tiistaina koitti paluu sorvin ääreen, jolla tiellä ollaan edelleen perjantaihin asti.

Lauantaina olisi luvassa geelikynsien poisto-operaatio, jes! Ei nämä tällaisella fyysisellä ahertajalla kauaa hyvinä kestä, joten paras kokeilla välillä elää ilman :) Plus, että pääsee pitkästä aikaa lakkailemaan kynsiä kivoilla keväisillä väreillä (johon puuhaan tosin kuluu aivan tuhottomasti aikaa viikottain, mikäli vanhat merkit paikkansa pitää). Kynsihoitola, jossa käyn on tosin aivan loistavan kiva paikka ja kynsien laittaja oikein mukava ja todella tarkka ja taitava työssään. Siinä mielessä kuukausittainen kynsihuoltovisiitti on ollut kiva rentoutumistuokio puuhastelujen keskellä :) Ehkäpä tauon jälkeen innostun taas uudestaan!

Mutta vehkojen pariin, voilá:


Olisikohan tämä sitten joku viherrönsyliljan sukulainen. Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä :) Tämän sain Mamilta kolmena pienenä poikasena joskus vuosi sitten, ja kivasti on lähtenyt kasvamaan.



Kultakynnöksen sain myös pienenä vehkanalkuna kotoa pois muuttaessani, ja siitä on vuosien varrella tullut aika muhkea ja elinvoimainen :)

Juoru, kenties? Tämä on yksi kolmesta viime kesänä ostamastani kasvinpoikasesta. Jostain syystä vähän aikaa sitten stressaantui ja kuivutti osan köynnöksistä (tähän ei ole toki osaa eikä arpaa mahdollisella kastelemisen unohtamisella..). Onneksi on taas voimissaan :)

Jaahas, mikähän tämä vehka sitten olisi nimeltään. Kodinonnin isolehtisempi sukulainen ehkä? Tai vahtoehtoisesti peperomia (googlen haulla sain aikalailla tämännäköisen kapistuksen tulokseksi). Tämäkin on viime kesänä umpimähkään nimettömänä ostettu vehka, joka on kovasti laajentunut vuoden aikana :) 

Kirjovehka on myös viime kesän hankintoja ja runsastunut aikalailla lähtötilanteeseen verrattuna :)

Perhosorkidean ja siihen mätsäävän pitsireunaisen metalliruukun ostin viime kesän lopulla yhdestä lähikukkakaupasta, jossa on myynnissä myös ihania lahjatavaroita ja sisustusjuttuja.

Tyräkki on tuliainen lapsuudenkodista muistaakseni edellisessä huushollissa asumisen ajoilta, eli noin kolmen vuoden takaa. Se oli pitkään kitukasvuinen ja kärsivän oloinen, kunnes tajusin, että se ei olekaan kaktus ja aloin kastella sitä. Isompaan ruukkuun vaihtaminen oli myös mitä ilmeisimmin hyvä idea :) 

Pikkuinen aasinkorva oli vastikään tuliainen mudelta. Sekin lähestulkoon kiljahti riemusta päästessään laajempaan ruukkuun ja on siitä asti vetristynyt vetristymistään :)

Katonrajaa hipova anopinkieli on yksi ylpeydenaiheistani. Sitten, kun ylähyllyn ja katon välinen tila ei enää riitä, pitänee keksiä hieman korkeampi sijoituspaikka komistukselle.

Etualalla on täpärästi hengissä räpiköivä ensimmäisenä esitellyn vehkan poikanen. Toivottavasti piristyy aurinkoisten ja lämpimien ilmojen myötä :)

Lopuksi vielä yksi kestokukkanen, eli ystävältä rippilahjaksi saamani söpö kukkataulu. Sopii kivasti sisustukseen kesää odotellessa :)

Tässäpä kukkaset tältä erää. Leppoisaa iltaa! :)